MAJAKKASAAREN MAISEMIA

 

Kuinka harvoin loppujen lopuksi kokeekaan sellaisia henkeäsalpaavia hetkiä. Eilen tuli pitkästä aikaa muutamaankin otteeseen sellainen tunne, että piti ottaa pari askelta taaksepäin.

 

Pohjois-Walesin miniloman ensimmäinen päivä kului meillä Angleseyn saarella Walesin luoteiskulmassa. Ensimmäisenä etappina oli aivan saaren läntisessä osassa sijaitseva pienempi Holy Island -saari ja sen South Stack -majakka. Olimme ilmeisesti jo sen verran lähellä Dublinia, vain laivamatkan päässä, kun puhelinoperaattorikin toivotti meidät tervetulleeksi Irlantiin.  Majakat eivät itsessäni aiemmin sen suurempia tunteita ole herättäneet, mutta eiliset majakkamaisemat olivat kyllä kovin vaikuttavat. Tähän settiin kun olisi vielä nähnyt kallioilla asustavat lunnit, kokemus olisi ollut kymppiplussa, mutta tähän aikaan vuodesta linnut olivat jo varmasti  muuttaneet lämpimämmille seuduille. Onneksi tuli kaivettua pipot mukaan reissuun. Vaikka pilvisen sään sijaan saimmekin kaunista puolipilveä, niin pohjoisesta käyvä kylmä tuuli kertoi talven saapuvan pikku hiljaa tällekin saarelle.

 

 

En voi olla lisäämättä tähän teemaan sopivaa loppukevennystä ja helposti muistettavaa nippelitietoa tulevaisuuden Trivial Pursuiteja varten. Angleseyn saarelta löytyy nimittäin pisin virallisesti hyväksytty kymrinkielinen paikannimi: Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogoch.  Kokeilepa lausua. Käsittämätön kieli! Muutamastakin suusta olen saanut lämpimät suositukset ilmoittautua kymrin kielen kurssille. Taidan vielä harkita :).
 

Tänään meidän matka jatkui Snowdonian kansallispuiston halki kotiin saakka. Muutaman pysähdyksen ehdimme matkan aikana tekemään, vaikka itse nauttisin helposti maisemien ihailemisesta ajellessakin. Etenkin kun sen suurempia haikkeja ei tällä reissulla pystytty tekemään. Puitteet vaeltamiselle ja retkeilylle on tosin kansallispuistossa enemmän kuin kohdallaan. Näin syksyllä luonto oli vielä ruskan väreistä kirjavimmillaan. Kaunista.

Snowdoniassa kuten muutenkaan täällä Walesissa ei kyllä ole merkkiäkään siitä, kuinka monen miljoonan ihmisen asuttamassa maassa me täällä eletään. Ennemminkin tuli mieleen, että kuinkahan monta miljoonaa lammasta tällä saarella oikein elää.

 

///

Yesterday we ventured the Isle of Anglesey and its most western part on Holy Island: the South Stack lighthouse. Stunning views to the lighthouse and surrounding cliffs were truly worth of driving to the furthest point of the island. The lighthouse wasn't open, but we were happy just to hike up and down the hills and cliff edges around it. I don't even remember when I 've last exerienced same kind of breathtaking moments. But yesterday I really had to take some steps backwards a couple of times. Only thing missing were the puffins, which I'd love to see live once.

 

PS. Did you know the village with the longest  welsh name is located on the Isle of Anglesey?

It's Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogoch.

I can't believe anyone saying it aloud. Such a funny language! 

 

 

Today we continued our roadtrip through the Snowdonia National Park. Misty but beautiful. Maybe I'll post next week some pictures of the scenic views  and beautiful autumn colours of the nature we spotted along te trip.