3.5.2015

TARVE KUVATA


Viime päivinä on tuon tuosta tehnyt mieli kuvata. Ilman sen kummempaa ajatusta edes, mitä kuvien kanssa kirjoittaisin. Kamera näyttää toimivan tällä hetkellä mielen viilentäjänä, joka saa hetkeksi harhautettua ajatukset lepoasentoon. Edes tunnin juoksulenkillä eivät ajatukset karanneet päivän polttavimmasta puheenaiheesta nimeltä muutto. Urheilu toimikoon siis ainoastaan ylimääräisten höyryjen ulospäästelyssä ja sammaleella tallustelu lievittäköön jo ennakkoon tulevaa metsän kaipuuta. 
 

Tänään kameran takana vietetty viisiminuuttinen tallensi eiliseltä kesken jääneen homman. Näyttää oikein rennolta ja mukavalta esteettiseltä kahvihetkeltä, mutta todellisuudessa tuo lehtisavotta käy jo työstä :). Jos sattuu olemaan sisustajasielu, ei vuosia tunteella säilöttyjä lehtiä noin vain voi pois heittää poimimatta ensin kaikkia kauniita ja inspiroivia kuvia talteen. Samalla muuttoon liittyvää byrokratiaa netistä selaillen ja To do -listaa muistikirjaan kasvattaen. Tämän päivän huutomerkillä varustettu aihe on ollut muun muassa vihkitodistus. Miltähän sen pitäisi näyttää ja miten hyvään piiloon  olen sen jemmannut?! Sellainenkin kuulemma tarvitaan mukaan..




Ja vielä loppuun pala todellisuutta, mikä pitää onneksi huolen siitä, ettei vanne otsalla kiristy liian tiukaksi. Tänään auringon pilkahtaessa sateen jäljiltä esiin, tuo pikkuisin tyttö eli hetkessä ja pukeutui uikkariin ja aurinkolaseihin. Koska oli kuuma ja häikäisi. Voi kun itsekin kykenisi samaan. "Kohta mennään Norjaan uimaan ja syömään mansikoita!" Vielä on muuttokohteet toisinaan sekaisin, mutta onneksi sillä ei niin taida olla pienimmälle väliä. Kovasti tytötkin jo aistivat lähdön lähenevän tajuamatta vielä onneksi kuitenkaan, ettei se aivan uimarantaa ja mansikoita tule kaiken aikaa olemaan.


Kolmen päivän vapaat ovat tehneet taas tehtävänsä ja aivan jo odotan, että huomenna pääsen töihin. Sekin herkku alkaa kohta olla loppusuoralla. Neljä viikkoa Suvivirteen!

12 kommenttia:

  1. Mullakin teki mieli tänään tarttua kameraan, mutta kuvasaldo jäi vähän pliisuksi kun piti nauttia ulkoilusta :) valokuvaus on kyllä niin ihanaa puuhaa, siinä saattaa helposti hurahtaa hetki jos toinenkin. Ja onhan tuo teidän neiti uikkareissa suloinen näky :)

    VastaaPoista
  2. Tiedän tuon - kun kamera on kädessä kokoajan - tosin minun kuvieni laatu kulkee aika jäljessä sinun :)) Entäs pikkuneiti - miten ihanaa optimismiä pikkuisella ...juuri tuo tekee lapsuudesta niin taionomaista - meiltä ei ihan onnistu. Arvaa vain kuinka täälläkin suvivirttä odotellaan - siitä alkaa loma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Arvasin että täältä löytyy komppaajia tuon kuvauksen kanssa :)! Ja tosiaan, lapsilla on mieletön lahja elää hetkessä huolehtimatta sen kummemmin huomista. Vähiin käy pian työpäivät, vaikka vielä olisi yhtä sun toista tehtävää ennen toukokuun loppua. Toukokuu on kyllä silti aina yksi ihanimmasta kuista olla töissä. Odotusta ja iloista mieltä!

      Poista
  3. tiedän niin tuon tunteen, kun haluaa vain kuvata eikä siinä ole oikeastaan mitään määränpäätä :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus pitäisikin antaa kuvien vain puhua puolestaan. Jokainen voisi tulkita ne omalla tavallaan. Kamera on kyllä siitä hauska vekotin, että sen läpi kun antaa katseen harhailla rauhallisesti ympäriinsä, onnistuu rajaamaan jonkin sellaisen hetken, mihin ei tavallinen katse pystyy

      Poista
  4. Mulla on nyt huutavan kova tarve kuvata kesään heräävää luontoa! Juoksulenkkien varrellakin harmittelen kun ei ole kamera mukana, kun tulee jotain kivaa kuvattavaa vastaan.
    Ihanaa kun pieni on niin kesäfiiliksissä jo! Pus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luontokuvaus on kyllä ihan oma lajinsa! Mulla taas on kova tarve saada sama digipokkari kuin sulla. Se olisi enemmän kuin näppärä tulevissa seikkailuissa :). Tuo pieni osaa löytää kesäfiiliksen vaikka sitten keskellä talvea. Usein heitti vaatteet, asetteli pyyhkeen takan eteen, laittoi arskat silmille ja heitti pitkälleen takkatulen eteen köllöttelemään.

      Poista
  5. Hihii tuota ihanaa pientä! :) Mulle näkyi kuule ihan uusi kulma teiltä. Jee!
    Onnea sivujen repimiseen. "Jos vielä tuon ja tuon ja tuon. Tuo ehdottomasti. Ja tämä ja tämä..." :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No itsekin hoksasin, että keittiötä harvemmin tulee kuvattua noista toisen ja viimeisen kuvan vinkkelistä. Vaihtelu virkistää ;), eiköhän nämä meidän nurkat ole muuten jo aika nähty. Ihana saada pian muuton myötä jotain aivan uutta tänne bloginkin puolelle!

      Ja tuo sivujen repiminen on just tuota, inspiroituneena hankaloittaa vielä, kun homma pitäisi tehdä äkkiä, ei siinä ehdi rauhasta kahvia siekailematta ;)! Mutta oonpahan löytänyt taas monta unelmien kotia lehtien sivuilta, joita haluan kuljettaa mukanani. Jos vaikka joku päivä vielä raksaltais.

      Poista
    2. Sisustuslehtien karsiminen ei myöskään täällä tuota oikein tulosta :) Ovatko nuo Mastersit ihan valkoiset? Joistain kuvista olen saanut käsityksen, että kellertävät hieman?

      Poista
    3. Hei Karkku! Mastersit ovat kyllä melkoisen valkeat, kuten noissa kuvissa. Tietyssä valossa saattavat taitaa vähän kermaisempaan, mutta en kyllä itse ole siihen kiinnittänyt huomiota. En tiedä, kuinka pinnalle ajan myötä käy, alkaako kellertämään enemmän. Meillä tuolit olleet vajaanvuoden, ensin kesän ulkona ja nyt sisällä talven yli.

      Poista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!