19.10.2014

KOTONA!


Aina yhtä ihanaa tulla omaan kotiin. Kassien purkamisen, pyykkivuoren taltutuksen ja talvirenkaiden vaihdon lomassa tuli takkaan, villasukat jalkaan, liekit kynttilöihin, teetä kuppiin ja sauna lämpenemään. Ulkona on valkoista lumisateen jäljiltä ja heti tekisi mieli kaivella  "tiedättekyllämitä"-valoja esille. Koitan malttaa mielen vielä hetken. Tuliaissuklaatkin on jonkun pakko syödä, vaikka onkin karkkilakossa. Mutta kun itse lakkonsa määrää, voi yhtä hyvin määrätä, että yhdeksästoista päivä on juuri sopiva päivä vähän herkutella. Hetken vielä lomafiilis, huomenna sitten jo ihan muuta.






Kiitos ihanat edellisen postauksen myötäelämisestä! Mahtavaa, että ootte ihan mukana tässä meidän tulevassa muutossa. Niin kuin päätöstä tehdessä ajattelimme, helpompi olisi jäädä tuttuun ja turvalliseen kuin lähteä ja hypätä tuntemattomaan. Kuitenkin lähdöt ja hypyt tuovat mukanaan kaikkea sellaista, mikä muuten jäisi kokematta. Molemmat olemme asuneet ulkomailla itseksemme, itse koen saaneeni omilta Sveitsin vuosilta ja Ibizan kesältä niin paljon eväitä reppuun ja elämänkokemusta,  mitä arvotan omalla ihmisen matkallani paljon ylemmäs kuin minkäänlaista työkokemusta. Nyt tuntuu suorastaan etuoikeutetulta päästä tekemään se yhdessä ja opettaa lapsillekin menemisen meininkiä, uutta kulttuuria ja kieltä. Sitä, että yhdessä pärjätään, missä ikinä sitten olemmekin. Ja jos joskus sitten kotiin palataankin, olemme jokainen erikseen ja kaikki yhdessä käyneet läpi hienon matkan kaikkine iloine ja suruineen, kasvettu jokainen tavallamme. Rohkeita olemme kuulleet olevamme, sitä uskomme itsekin olevamme. Rohkeutta haluamme myös opettaa lapsillemme. Ehkäpä hekin sitten isompana uskaltavat kokeilla itsenäisten siipiensä kantavuutta päättäväisemmin ja uskovat niiden lentokykyyn, vaikka välillä vähän huojuttaisikin. Meitäkin huojuttaa tuleva seikkailu toisinaan, etenkin kun tuo lähtö on vielä todella epämääräinen möykky. Nyt sentään tiedämme suurin piirtein minkälaisiin maisemiin muuttorekan keula kesän korvalla osoittaa. Kyyneleet silmäkulmissa ja leveä hymy huulilla koemme tulevaa matkaa jo nyt. Huikeaa! Ja hei, Norjaanhan me vain mennään. Ei minnekään sen kauemmas :).

14 kommenttia:

  1. Ihania tunnelmakuvia!:)
    Jäi edellinen postaus kommentoimatta, mutta ymmärrän niin hyvin tuon lähtemisen. Mekin on miehen kanssa pähkäilty monet kerrat, että mitä jos lähdettäisiin, mutta sopivaa työpestiä ei ole toistaiseksi osunut kohdalle... Ehkäpä vielä joskus! Mukavaa uutta viikkoa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Mekin oltiin varmasti jo vähän luovuttu ideasta, kunnes tämä lähtö mahdollistuikin sitten aika yllättäin ja puun takaa. Ja kiitos, nyt vähän jälkijunassa toivottelen, mukavaa tulevaa viikkoa :)!

      Poista
  2. Ihan mahtavia uutisia, hienoa!!! Onnea miehelle työpestistä, tulee varmasti olemaan ihanaa aikaa Norjassa. En epäile yhtään. Jos meillekin tulisi vastaava tarjous, niin varmaan pakattais myös laukut ja lähdettäis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin, mies kiittää :). Oli muuten ihana nähdä viikko sitten, seuraavaa kertaa odotellen :)!

      Poista
  3. Oikea asenne .. vaikka itse olenkin aikalailla kovasti kotihiiri ja omissa nurkissa pyörinyt niin lapsieni en ole maailmalta pelotellut - ja rohkeita he ovatkin - kukin tahollaan - kynnys on ollut matala laittaa reppu selkään ja mennä - asua ja olla toisella puolella maailmaa. Nähdä, että arki tulee joka paikassa, mutta lähteminen on hyväksi sitä haluaville. Varmasti tarttuu matkaan viisautta ja kokemusta ..ja sitä rohkeutta. Onnea uusiin haasteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! Ja arkihan koittaa paikassa kuin paikassa, minne vähä pidemmäksi ajaksi asettuu. Jännä nähdä, miltä arki uudessa maassa ja ympäristössä tuntuu perheen kanssa.

      Minä taas olen ollut pienestä asti kova menemään. Äitini sanoi aina, että olisin lapsena lähtenyt kenen tahansa kulkulaisen matkaan, jos vain olisi mukaan kysytty :). No sitten vajaa parikymppisenä keksinkin lähteä, eikä sille lähtemiselle meinannut tulla loppua. Kävin aina kotona pyörähtämässä, kun sain taas jonkin hyvän idean lähteä uudelleen.

      Poista
  4. Jäi edelliseen postaukseen vastaamatta. Olen samaa mieltä, että on varmasti hieno kokomus koko perheelle. Mahdollisuus lapsille oppia uusi kieli on aina rikkaus, josta on myös hyötyä myöhemmässä elämässä.

    T: Kristiina H.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Ja aina pääsee takaisin. Jos ei lähde, ei voi palata. :)

      Poista
  5. Aivan ihana tää sun blogi! Oli ihana tavata eilen. Pääsittekö hyvin kämpille? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Hertta! Meitä Minnan kanssa vieläkin naurattaa sun perämoottori :D! Oli tosi hauska tavata, päästiin sitten parin mutkan kautta turvallisesti kotiin. Toivottavasti tekin!

      Poista
  6. Oli ihanaa tavata ja jutella lauantaina <3 Norjan seikkailustanne tulee varmasti ikimuistoinen.
    Laita mulle kuvia puhumastamme jutusta lauantaina -autan mielelläni.

    sanna.keskisarja@hotmail.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Sanna! Oonkin tässä jo pariin otteeseen miettiny tuota juttua, vieläkö olisi järkevää se toteuttaa, kun kuitenkin tästä kohta lähdetään. Mutta laitan meiliä sulle, voishan se olla asunnon myynninkin kannalta hyvä freesaus. Oli ihan huippua tavata, harmi, että ei enää illalla törmätty. Seuraavalla kerralla täytyy sopia paremmat treffit!!

      Poista
  7. Moikka, mulla on blogissa arvonta käynnissä vielä viikonlopun ajan, ajattelin vinkata tännekin jos et oo vielä osallistunut :) http://bytiahenriikka.blogspot.fi/2014/10/syksyn-arvontaa.html

    VastaaPoista
  8. Very nice fire place!

    http://beautyfollower.blogspot.gr

    VastaaPoista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!