14.6.2014

JÄNNÄN ÄÄRELLÄ - AIKA USKALTAA


Kerran pihkaniska, aina pihkaniska. Luulen, että tämä pätee aika moneen suunnistukseen joskus vihkiytyneeseen. Itse olen viettänyt lajin parissa 8-vuotiaasta pikkutytöstä nuoreksi aikuiseksi saakka. Kesät kuluivat kisareissuilla ja leireillä niin Suomessa kuin ulkomailla. Ympäri vuoden treenattiin ja tasaisin väliajoin leireiltiin oman seuran tai valmennusryhmän porukoilla. Minulla oli jo lapsena vahva kilpailuvietti ja olin ehdottomasti (ja olen edelleen) yksilölaji-ihmisiä. Pärjäsinkin ihan hyvin. Kunnes jalat sanoivat sopimuksensa irti. 


Aikuistumisen kynnyksellä suunta oli muutenkin vähän hukassa, aika meni rastien lisäksi itseäni etsiessä. Niin paljon valinnan varaa - eri alan opiskelupaikkoja eri kaupungeissa, töitä Suomessa ja ulkomailla. Olisin halunnut tehdä kaikkea. Reitinvalinta ei ollutkaan enää niin helppoa, oli suunnistusmaailma ja se muu maailma. Molemmat houkuttelivat, mutta vastoinkäymisten äärellä, ajauduin vähitellen tuonne jälkimmäiseen.


Ihan hyväksi reitinvalinnaksi osoittautui onneksi sekin, vaikka moni varmasti uskoi siinä sattuneen suuremman luokan pummin. Hetkeäkään en itse kadu, reppuun on tarttunut paljon tärkeitä muistoja ja roppakaupalla elämänkokemusta. Muistoja ja kokemuksia, joita tarpeeksi rohmuttuani, pystyin hyvillä mielin asettua aloilleni. Seikkailun ja maailmalla harhailun lomassa yksi on  silti aina säilynyt, rakkaus metsään ja kaipuu lähtöviivalle. Lenkkeily ja luonnossa liikkuminen ovat pysyneet vaihtoehtoreiteillä mukana aina, mutta lähtöviivalle olen uskaltautunut aina vain harvemmin. Rimakauhua ja rakkautta samaan aikaan, joista tuo ensin mainittu on ottanut vuosien saatossa valitettavan yliotteen.


Tänään on kuitenkin taas aika uskaltaa. Päätin nimittäin lähteä kotiseurani joukkueeseen juoksemaan Venlojen viestiä Kuopio-Jukolaan Vehmersalmelle. Aloitusosuus odottaa, joten pääsen metsään viemään viestiä yhtä matkaa yli 1200 muun Venlan vauhdissa. Olen aivan pähkinöinä jo valmiiksi tulevasta suorituksesta ja erityisesti kaikista niistä tunnelmista ja vanhoista tuttavista, joita vuorokauden aikana pääsen pitkän tauon jälkeen kohtaamaan. Perhosia on mukavasti vatsassa - myös esikoistyttärellä, joka pääsee ensikertalaisena kokemaan Jukolan viestin tunnelmaa.


Ja kuinka nuo kuvat sitten liittyvät tähän tarinaan? Heikkona aasinsiltana toimii työhuoneen kehystetty sulka, joka sattui silmiini pienellä metsäpolulla tiistain juoksulenkillä, juuri kun olin kuullut Venlojen aloitusosuudestani. En voinut jättää sulkaa metsään. Minulle tuli sillä sekunnilla vahva tunne, että lintunen - ehkä niinkin eksoottinen laji kuin varis - olisi halunnut tiputtaa sulkansa juuri minulle. Jos sen avulla saisin vähän lisää vauhtia tulevaan suoritukseen. Sieltä sitten lentää lepattelin metsästä tuon sulan kanssa kotiin ja toivoin, ettei kukaan nähnyt minua höppänää.

Pitäkäähän tekin mulle peukkuja iltapäivällä. Toivon, että siivet jaksavat lepattaa tasaisen tarkasti haastavassa maastossa niin, ettei seuraavan viestinviejän tarvitse paleltua vaihtopuomille minua odotellessaan!!

Nähtäväksi jää, kuinka tässä oikein käy, perästä kuuluu!


PS. Kuopio-Jukolan tunnelmaan pääset Ylen kanavilla. Venlojen viesti lähetetään suorana TV-kakkoselta 13.45 alkaen ja Jukolan viesti ykköseltä läpi yön klo 22.45 alkaen. Viestejä voi seurata reaaliajassa myös Yle Areenassa. Radiokuiskausta pääsee puolestaan fiilistelemään samoihin aikoihin YLE Puhe -kanavalla :). Jos suunnistus ei muuten sytytä, niin kehoitan sinua silti sivistämään itseäsi tämän illan Jukolan viestin vaikuttavan ja taianomaisen lähdön verran klo 23.00, kun yli 1600 lamppupäistä miestä säntää taianomaisena kiiltomatona yön hämärään.



30 kommenttia:

  1. Onnea matkaan Hanna ! t. Mirja

    VastaaPoista
  2. Olipas kiva postaus! Tsemppiä koitokseen, hyvin sä vedät! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän avautumista silloin tällöin ;), kiitti tsempeistä, ne riitti ihan kelpo suoritukseen!

      Poista
  3. Sie kyllä teet, senkin!

    VastaaPoista
  4. Ihana toteemisulka!
    Luonnolta vastauksen saat ja sillain, tsemppiä juoksuun.
    Uskaltaminen on aikuisiällä tosi tärkeää!

    P.S. Suomalaisen nuoren taiteilijan julisteita olisi arvonnassa, tosin en tiedä, menevätkö liian väri-iloitteluksi teidän harmoniaan. :)
    http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2014/06/05/taidearvonta/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta tuo uskaltaminen! Helposti sitä jumahtaa sinne mukavuusalueelle, jos ei ole pakko sieltä poistua. Mutta kylläpä vaan virkistää tälläiset syrjähypyt jännän äärelle, täytyisi olla lakisääteisiä jokaiselle.

      Tuunpa kurkkaamaan arvonnan, kiitos vinkistä!!

      Poista
  5. Onnea jouksuun, hyvin se menee! :)
    Jukolassa on kyllä mahtava tunnelma, ihan omaa luokkaansa, muutaman kerran olen livenä ollut katsomassa ja luulen, että tänä iltana valvotaan myöhään tvn ääressä! Itse en ole suunnistanut kun koulussa, mutta olen alalla jolle aika moni suunnistaja on ajatunut, joten kahvipöytäkeskusteluissa suunnistamisesta puhutaan aika paljon ja tuttuja lähti nytkin iso kasa Jukolaan. Kun lapset vähän vielä kasvaa täytyy ruveta iltarasteilla käymään jos vaikka he innostuisivat!

    -Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihan hyvin menikin! Tunnelma oli jälleen kerran huikea ja suosittelen kyllä lapsille harrastukseksi. Suunnistus on laji, jossa on monet arvot kohdallaan!

      Poista
  6. Täällä tv viritelty oikealle kanavalle ja kannustusjoukot kaltimojärven viileän tuulen armoilta siirtyneet sisätiloihin lähtöä odottamaan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D ja kuvittelitte varmasti, että minua siellä kameran kanssa seuraavat :)!

      Poista
  7. Tsemppiä! :) Täällä on kisoja telkusta katseltu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, niillä oli selvästi vaikutusta, kun selviydyin niin mainiosti :)

      Poista
  8. Aika hauska sattuma, kun tulin tänne blogiisi: taustalla telkkarissa on yörastit menossa :) Varmasti hieno kokemus! Kun suunnistukselta ehdit, blogissani on sinulle haaste! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana haasteesta, se on jo mietintämyssyssä hautumassa!! Ja joo olihan se taas hieno kokemus, niin ainutlaatuinen tapahtuma,

      Poista
  9. Noniin, urakka taitaa olla jo ohi? Toivottavasti meni hyvin!! Täällä myös katseltiin sivusilmällä yörasteja ja mies harmitteli ettei tajunnut ottaa toista tyttöä jo mukaansa ja lähteä mummiukkilaan (kotikotiinsa siis) Vehmersalmelle. Olisi samalla päässyt mukaan viestitunnelmaan. Harvoin Vehmerissä noin paljon ihmisiä on :D Lähtevät kuitenkin reissun päälle vasta alkuviikolla, mä matkaan sitten junalla perässä, juhannuksen viettoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohi on ja hyvin meni. Erityisen vanhasta muistista, suunnistusharjoituksia kun en ole juuri juossut muuta kuin esikoisen Ketunlenkeillä (lasten suunnistusharkoissa siis). No onpas hauska sattuma, nythän mulla tulikin ainakin yksi sun vanha postaus, missä te olette Kuopiossa. Olisihan se varmasti ollut miehellesikin ainutlaatuinen kokemus kokea Vehmersalmi tuollaisen massan seassa. Kaunista seutua kyllä ja nyt kun näin vielä ilmakuvaa Jukolan viestin startista (löytyy muuten Jukolan nettisivuilta, jos kiinnostaa), niin wau millaisen luonnon ympäröimänä siellä juostiin. Ei sitä vaan sieltä matoperspektiivistä aina tajua eikä hahmota vesistöjen määrää ympärillä.

      Poista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!