24.10.2013

TUOLILEIKKI OSA 2



No ohoh, tulihan vedettyä monta päivää lonkaa tämän majasen kanssa.
Eikä mulla nytkään oikeastaan mitään sen kummempaa, tulin teitä uskollisia päivittäisiä
lukijoita moikkaamaan. Joskus tuntuu, että ei ole mitään sanottavaa, saati että tässä
harmaudessa olisi huvittanut tarttua kameraan. Ja lisäksi aika ajoin tämä touhu tuntuu muutenkin
aivan päättömältä ja naurettavalta ajantuhlaukselta.
 Silloin on varmaan ihan inhimmillistä antaa jutunjuuren hautua.
 Itse en myöskään ole kovin etevä ennakoimaan juttujani, niin että osaisin kirjoitella tänne juttuja jemmaan ja
 julkaista niitä tasaiseen tahtiin. Silloin kun mulla välähtää, niin usein kuulette siitä jo samana iltana.  

Tänä iltana näätte pienen väläyksen meidän yläkerran aulasta,
muistanette varmaan sen pintarempan alla olevan aulan, jonne kyselin teiltä viisaammilta sisustusvinkkejä ja joihin en ole vielä kommentoinut sanallakaan! (Ne ovat kyllä muhineet hyvin mielessä, erityisesti yksi matto ;). Aulan seinät ovat edelleen tasoittamatta ja maalaamatta, inspistä ei ole riittänyt tuohon ensimmäiseen. Ehkä odotan salaa, että mies heltyisi tuon homman hoitamaan.
Mies on piruuttaan päättänyt, että se joka leikin keksii se leikin leikkiköön.
Että rouva on vaan hyvä ja remontoi ihan rauhassa, jos siltä tuntuu.
Voihan se olla, että tästä vielä sisuunnun ;).


Sisustuspuuhiahan tuo keskeneräisyys ei ole estänyt. 
Viikonloppuna pelastin lumen alta meidän terassivågöt, pesin kesän tomuista
ja vein yläkertaan testattavaksi. Saavat olla talven siinä.
Aulan harmaa nojatuoli siirtyi meidän makkariin, kun siellä vapautui tilaa viime postauksessa nähtyjen pinnatuolien paikalta. 
Kartellin Stone-jakkarakin on vaeltanut täällä nurkasta toiseen löytämättä oikeaa paikkaansa, joten se sopiikin nyt tuohon tuolien väliin pikkupöydäksi lyhtyä tai glögimukia vartioimaan. Naamioin tuota "auringonottopaikkaa" vähän talveen istuvammaksi eteläafrikkalaisen vuorikauriin "peränahkalla" (Miksihän tuota pitäisi oikeasti kutsua :)?) ja eräästä ilomantsilaisesta autiotalosta löytyneellä suksella, jonka olen saanut lahjaksi. Näillä mennään, mutta mikäpäs on mennessä.

Ehkäpä virittäydyn tässä taas blogitahtiin ja kuulette jotain muutakin vielä viikonlopun aikana.
Mahtavaa kun jaksatte pysyä linjoilla!





12 kommenttia:

  1. Voit Hanna kutsuu sitä taljaksi :) niin tuohan on sit ihan kristallinkirkkaasti alppimaja! -Tine-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin, että onko tälläiselle puolikkaalle häntäpään taljalle joku oma nimityksensä. No vähän sellaista alppimaja-ajatusta tuolla yläkerrassa piilee :)

      Poista
  2. Kivastihan ne sinne istuu ja oikein houkuttelevaa olisi istuskella tuossa glögilasin kanssa! Lämpöinen tunnelma! Remontti saa ihan rauhassa väistyä tällaisen loihdinnan alta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no voihan sen saamattomuuden niinkin ajatella! Mutta juu kuppi poikineen on tuossa jo tullut hörpittyä.

      Poista
  3. Minustakin näyttää houkuttelevalta tuo teidän aula. Toisaalta, jos haluat niitä seiniä käsiteltävän.... ehkä se mies siitä heltyy. Meillä minä olin sitä mieltä, että olkkarin ja keittiön välinen seinä pitää poistaa (pieni olohuone, melko iso keittiö). Puhuin siitä aina silloin tällöin ja suunnittelin asiaa. Kerran sitten sanoin miehelleni, ettei se edes maksa paljon, kun ottaa vain pois. Huoneiden väliseinät ovat lastulevyä (80-luvun talo), mutta ko. seinä oli tietysti kantava. No mistä minä sen olisin voinut tietää? ;)

    No vuonna 2003 teimme keittiöremontin ja samalla tuo seinä poistettiin. Sitkeys palkittiin :).

    Hyvää viikonloppua!

    T: Kristiina H.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitkeys tosiaan palkitaan aina näissä. Olen kyllä tullut siihen tulokseen, että miehen vastaanhankaamisessa on ihan perusteltu pointtinsa. Kyllähän se sais olla täällä muuten joka toinen viikko myöntymässä jos jonkinlaiseen remonttiin tai hankintaan, jos aina antaisi periksi :).

      Poista
  4. Pieni irtiotto blogista tekee välillä hyvää. Tyhjästä kun on paha nyhjästä. Ihanan tunnelmallinen ja kaunis kuva. Leppoisaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Joanna ja tosiaan näin on. Joskus on parempi vain olla hiljaa ja palata sitten, kun taas lampussa vähän välkkyy. Vaikka eihän tuo tauko nyt niin pitkäksi edes venynyt :). Välillä vähän vääristyy täällä se ideaalin bloggaamisen kuva, kun muiden tahtia seuraa.

      Poista
  5. Tunnelmallisen näköistä, kyllä tuossa kelpaisi glögimukin kanssa istuskella. :) Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Heippa! Blogistani löytyy sinulle haaste :)

    VastaaPoista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!