11.10.2013

KULTAKUUME


Hellurei!!
 Myöhäiseksi meni tämän perjantain posti. Olimme ihastelemassa hurmaavaa pientä poikavauvaa, soon to be kummipoikaani.
Voi mahdotonta, kuinka pieni ihminen alkumetreillään onkaan ja uskomatonta, kuinka nopeasti sen unohtaakaan, että omatkin pallerot ovat olleet joskus yhtä pieniä. Oma puolitoistavuotias laastaripääni tuntui kyllä ihan jättikokoiselta lapselta neliviikkoisen vauvan sylittelyn jälkeen. 
Nuuh nuuh, eipä olisi voinut olla parempaa tapaa aloittaa syyslomaa!
 Otsikkona voisi siis melkein yhtä hyvin olla VAUVAKUUME.

Pastellimajan facebook-sivulla ehdin jo lupaillakin tälle illalle haastepostausta tai kullankiiltoa.
Otetaanpas tuo jälkimmäinen käsittelyyn ja annetaan haasteiden ja vauvakuumeen vielä hetken hautua.


Mitähän ihmettä minun sisustusmielessä oikein tapahtuu?  Eihän siitä kovinkaan kauan ole aikaa, kun vielä pidin kultaa tunkkaisena värinä. Koruosastollakin olen aina ollut valkokulta- ja hopeaihmisiä. Ainoa tilanne, missä olen kullasta piitannut, oli nuoruusvuosina mitalin muodossa kaulassa roikkumassa, mutta sitäkin tapahtui turhan harvoin. Vannomatta paras, sillä niin sitä vaan meidänkin huusholliin on ilmestynyt kultaisia pilkahduksia sinne tänne ja kupariakin hitusen makkariin. Messinkiseen Iittalan nappulaan olen aivan rakastunut, sain sen vanhemmiltani synttärilahjaksi. Sitten tuli pienimuotoinen pakkomielle saada sohvalle kultaraidallinen tyynynpäällinen pellavasta. En edes vaivautunut etsimään valmiina, sillä sain käsiini kultaisen kankaanpainovärin. Opintojeni myötä kaikenlaiset kankaanpaino- ja värjäyskokeilut ovat olleet kovin pinnalla ja nyt ajattelin kokeilla raitojen maalausta maalarinteipillä rajaamalla. Helppo kikka, jossa kuitenkin täytyy olla tarkkana, ettei onnistu tärvelemään ei-niin-edullista pellavakangasta.


Maalausalustaksi kannattaa valita mielellään jotain pehmeää. Itse käytin vahakankaisen askartelualustan päällä vanhaa lakanakangasta. 
Maalarinteipillä saa rajattua juuri haluamansa levyiset raidat ja raitojenkin väliä voi säätää haluamansa levyisellä teipillä. Teipin reunat kannattaa painaa kankaaseen tiukasti kiinni esim. kynnellä, jotta väri ei leviä teipin reunan alle. Sitten raita kerrallaan maalia pintaan. Yön pimeinä tunteina tietenkin ;). Suosittelen kokeilemaan kankaanpainoväriä ensin mallitilkulle, jotta näät kuinka väri käyttäytyy valitulla kankaalla. Itsekin kokeilin kolmea erilaista raidoitusta pellavatilkuille ennen kuin uskalsin kokeilla tyynykankaalle. Ja jos joku on tänä syksynä kupariin hurahtanut, niin sitäkin väriä noista purkeista löytyy.


 Kankaan kuivuttua (seuraavana yönä :) lopulta ompelin halutun kokoiseksi. 
Tein 50x50 senttisen ja löysin siihen vielä kirsikankin kakkuun, kultaisen vetoketjun.


Ja seuraavaksi jännitän kenen silmään tuo kultainen pompula ensimmäisenä kolahtaa.
Meidän sohvalla mennään välillä sellaista pupuloikkaa, että tätä pölykammoista hirvittää.


Olen kyllä lopputulokseen melko tyytyväinen. Vielä on vähän hakusessa, minkä väristen tyynyjen kanssa kultaraita saa jäädä sohvalle majailemaan, ettei menisi turhan jouluiseksi vielä (vai menikö jo :)?). Toin tuon viime joulusta elossa säilyneen (Fanfaareja!!) huonekuusenkin valokylpemään olkkariin, mutta sovitaanko vaikka, että se on syyskuusi? Valkoinen, kulta ja vihreä ei ole muuten ollenkaan hassumpi yhdistelmä. Suorastaan raikas syksyisessä auringonpaisteessa. Ja vaikka keskellä kaunista syksyä koitankin malttaa mieleni jouluisten ajatusten kanssa, niin myönnettäköön, että eilen sain itseni rysän päältä kiinni - miettimästä joulukuusen tämänvuotista koristusta! Lieköhän tuo jouluhörhöily jotenkin sisäsyntyistä?! Pois se minusta vielä edes pariksi viikoksi. Marraskuussahan saa sitten jo vähän fiilistellä. Saahan?!

Hei mutta, rentouttavaa viikonloppua kaikille teille, jotka jaksatte lukea näitä mun juttuja!
Blogiani voit seurata Googlen lukijaraadin kautta lukijaksi kirjautumalla (oikea sivupalkki),
Bloglovinin kautta klik,
Blogilistan kautta klik ja
Facebookin kautta klik.

17 kommenttia:

  1. Hei, aivan ihana tyyny!! Vaude, mistäs mä saan kans?:) Kultakuume on täälläkin ja nappula lieventää sitä hiukan:) mut kulta on jotenkin raikkaampi kuin pronssi, johon en oikein kunnolla innostunut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kangas- ja askartelukaupan kautta mars :). Minustakin tuo kulta tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin kupari, mutta silti se kuparikin kutkuttaa. Annoin sille luvan astua makkariin, koitan pitää siellä ;)

      Poista
  2. Tykkään!!! Erityisesti siksi että se on itse painettu ja ommeltu, vetoketju on kuin piste iin päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Irina, no sepä tekee munkin mielestä tyynystä erityisen hienon :), omat jututhan on aina niitä parhaita ;).

      Poista
  3. Voi miten kaunis tyyny! Vetoketjukin niin kaunis yksityiskohta. Kultakuumetta on myös täällä ja todella pahana! Minulla ei vielä (siis huom.vielä) sisustuksessa, mutta koruissa, asusteissa ja muissa!?! Apua! Ei todellakaan yhtään minua ja joku olisi vuosi sitten kristallipallolla tätä ennustanut olisin nauranut makeasti tai pyörtynyt! Mutta nyt olen menettänyt sydämeni upealle kultaiselle kellolle jolta en saa mielenrauhaa ja pähkäilen kuumeisesti voiko keltakultaista kelloa yhdistää valkokultaisten sormusten ja korujen kanssa. Kultakuume hourii, että voi, VOI, mutta menisikö tämä buranalla ja levolla ohitse?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Jessica ja kiitos! No mun mielestä voit hyvin pitää kultaa ja valkokultaa sekaisin, eikös sisustuksessakin yhdistellä tällä hetkellä kaikenvärisiä metalleja keskenään? Tosin muotimaailmasta mulla ei ole mitään hajua, kun en sitä sen kummemmin seuraa. Itse luulen, että tuo kulta saa pysyä meillä ainoastaan sisustuksessa. On aika mielenkiintoista, mitä blogien lukeminen teettää, nostaa kuumetta niin monen asian suhteen :). Buranaa en olekaan näihin kuumeisiin vielä kokeillut :)

      Poista
  4. No voi WAU! Upea tuli! Ja viesti tuli aamulla perille, koitan löytää helpotusta kulta-hengari-kuumeeseen tänään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttu, tuosta väristäkin! Sinun kultapurkki odottaa noutajaansa askartelukaupassa, saat sen heti kun tuut reissusta. Ja kiitos vaivasta!

      Poista
  5. Wau, aivan mahtava tyyny ja tosiaan vetoketju on kuin piste iin päälle :). Ja mie taas oon aina ollut niin kultaihminen kun taas hopea/valkokulta ei oo ollenkaan mun juttu ;). mut tuo tyyny.. miekin haluun! Ja tosi kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heini! Sun tarvii vaan käydä kangas- ja askartelukaupassa + valvoa pari yötä projektin kimpussa, niin saat samanlaisen :).

      Poista
  6. Hieno tyyny. Minä olen taas aina ollut koruissa keltakulta immeinen. Nyt olen viime vuosina opetellut käyttämään hopeaa. Kyllä joulua saa jo fiilistellä. Tänä vuonna olemme joulun muilla mailla. Meinaan kyllä koristella kodin jouluun kuten ennenkin. Nyt vaan ehkä vähän aikaisemmin kuin normaalisti, että ehdin kunnolla fiilistellä joulua. Varsinainen joulu onkin sitten vähän erilainen.

    Kristiina H.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina, kiva kun kommentoit! :) Kuulostaapa ihanalta teidän jouusuunnnitelmat! Mekin olemme monesti miettineet, minne lähdettäis jouluksi, mutta miehen työkuviot on yleensä välipäivinä kiivaimmillaan, joten kovin kauaksi ei päästäisi. Ehdit ainakin nautiskella joulusta pitkän kaavan mukaan, kun ensin fiilistelet kotona ja sitten vielä reissussa.

      Poista
  7. Kyllä sä voit olla enemmän kuin melko tyytyväinen lopputulokseen. Upeahan tyynystä tuli. Hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Joanna! Aina pitää olla vähän itsekriittinen ;)

      Poista
  8. Tykkään kyllä kanssa kullasta ja vitsi miten hieno tyyny :)

    VastaaPoista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!