23.2.2013

KOTILAUANTAI


No en sitten eilen herännyt New Yorkista, mutta pääsin kuitenkin illalla Cosmopolitanille.
Rakas lapsuudenystäväni täytti tärkeitä vuosia ja hänen miehensä järkkäsi 
hänelle meidän ystävien avustuksella yllätyskinkerit erään paikallisen ravintolan kabinetissa. 
Nyt on sitten vatsa syöty pullolleen ja posket naurettu ruttuun, parhaassa seurassa tietenkin. 
Illalla oli nappiajoitus myös siksi, että jonkin aikaa tuntui jo siltä, 
että olisi ihan tervettä päästä hetkeksi kotoa miehen kanssa kaksin. 
Isovanhemmat tulivat hoitamaan lapsia ja me nukuimme juhlien jälkeen 
hotellin lakanoissa päämme virkeiksi.
 Ei edes herätty aamupalalle, vaan tehtiin se vasta kotona puolilta päivin :).

Tänään onkin sitten ollut kivan nuutunut päivä, yllätyksekseni ilman pääkipua :).
Iltapäivällä kävimme tyttöjen serkun synttäreillä, mutta muuten ollaan kotoiltu vaan.
Eihän me monesti muuta tehdäkään, mutta eilisen jälkeen sama vanha kotoilukin 
sai taas uutta potkua. Saatiin ihan reilusti laatuaikaa Lindan kanssa, 
kun Amanda nukkui yläkerrassa täydessä toppatällingissä päiväunia iltakahdeksaan saakka...!  

Lämmitettiin mökkiä ja pidettiin kevään eka piknikki olkkarin lattialla, pelattiin ja saunottiin.  
 Espanjasta meille kotiutui Uno ja ollaan pelattu sitä "ihan muutaman kerran" 
tässä viimeisten parin viikon aikana. 
Minä selailin lehtiä ja blogeja, enkä vaan jaksa lopettaa tuon uuden taulun tuijottamista. 
Se on niin ihana.








Eilisissä juhlissa tuli puheeksi, kuinka raskasta on olla hajamielinen kaiken aikaa.
(Onneksi en ole yksin. Taitaa olla vieläkin pahempia töhöjä olemassa..:)
Tänään totesin miehelleni, kuinka raskasta on välillä,
 kun kaiken aikaa 24/7 mielessä surraa kaikenlaisia sisustus- ja tuunaussuunnitelmia. 
Miehellä ei tuntunut olevan kokemusta..
Tällä hetkellä mielessä surraa lähinnä surffilauta, sellaisen nätin ja pienen kun löytäisi, 
vessaan sen mielisin. 
Ja nuo maitokahviseinät ovat mietityttäneet pitkän aikaa. 
Kivan tunnelman tuovat noin, mutta tekisi mieli maalata ne vaaleammaksi,
 jopa ihan valkoiseksi. Vähän uutta ilmettä ja valoa.
Tämähän on vaan jäävuorenhuippu niistä aivoituksista.
 Pitäisiköhän palata töihin, niin en ehtisi tuijotella näitä nurkkia liikaa.

Huomenna sitten vaihteeksi yksi satsi lastenkutsuja, öitä täältä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!