7.10.2012

Oi niitä aikoja ja vähän juustofondueta



Rento sunnuntai.
Varastossa mylläystä, 
ollaan koitettu saada sinne yhden ison runkopatjan mentävää koloa, 
jotta operaatio yläkerran katon ja lattian maalaus voisi ensi viikolla vihdoin alkaa.
Ja voi itku, kun sitä on niin paljon joutavaa turhaa roinaa kerääntynyt nurkkiin.
Ja voi itku, niitä ihania muistoja, joita laatikoista löytyi.
Vanhoja valokuvia, kirjeitä, vaatteita, mikä miltäkin ulkomaanreissulta ostettu,
työpaitoja Ibizalta ja Sveitsistä, laatikollinen mitaleita edesmenneeltä kilpasuunnistusajalta.
Ja vaikka mitä.

Olen huono tekemään  tehokasta suursiivousta. Jumin aina pyörittelemään tavaroita,
lukemaan vanhoja juttuja ja muistelemaan menneitä.
Sitten siinä tunteiden vallassa, koitapa heittää jotain pois.


Illalla veljeni vaimoineen kutsuivat itsensä juustofonduelle.
Otettiin tarjous vastaan ja tehtiin pikafonduet kaupan valmismassasta.
Polttogeelit oli loppu, eikä tuikkukuumennus ihan samaa asiaa ajanut.
Pahimpaan fonduen himoon toimi kuitenkin erinomaisesti.
Samalla intouduttiin muistelemaan menneitä ihan urakalla
mm. varastosta löytyneiden veljeni(!) vanhojen rakkauspostien myötä.
Ja aina kun fondueta tehdään,
etenkin mulla pulpahtaa Sveitsin vuodet ja muistot mieleen.
Silloin osutaan usein arkaan paikkaan.
Mulla on ihan ikuinen koti-ikävä Sveitsiin, 
missä asuin ja työskentelin aiemmin yhteensä kolmisen vuotta.
Äsken piti sitten kaivella vähän vanhoja fotojakin noilta ajoilta.










Sveitsi on täynnä ihania paikkoja. 
Minun sydämeni on kuitenkin Zermattissa
Matterhornin juurella.
Silloin tällöin aina muhitellaan ajatuksella, 
että entäs jos otettais ja lähdettäis..




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!