17.1.2016

TERVEISET UNTUVAPEITON ALTA


Jos siellä Suomessa painetaan sisulla tulipalopakkasilla, niin täällä meillä puhutaan jo jonkin sortin kaaoksesta lämpötilan laskiessa kolmeen plusasteeseen. Viimeisimpinä aamuina on jäinen maa aiheuttanut hilpeyttä sekä koulunpihalla, että ihan tuossa ikkunan alla meidän lähimmällä kävelysillalla. Koulua ei sentään oltu vielä suljettu, mutta 90% koulunpihasta kuitenkin. Samoin oli tehty meidän sillalle. Mutta vaikka se kuinka suomalaisena sissinä hymyilyttääkin, niin tottahan se on, ei täällä olla totuttu kulkemaan jään pinnalla kengillä sen paremmin kuin luistimillakaan. Ja mitä paljaskinttuisiin ja jopa -varpaisiin lapsiin tulee, ei myöskään pukeutumaan. Ei siis mikään ihme, että lasten kouluun saapuessa koko henkilökunta on luotsattu kujamuodostelmaan muutaman metrin välein  varoittamaan liukkaista kohdista niin lapsia kuin saattojoukkojakin. Vähän pidempään täällä ollut ystäväni tokaisi tänään, että "Odotapa vaan, pian ne sulkee myös kokonaisia puistoja."
 
Tänä talvena, täytyy myöntää, en ole ollut pahoillani pakkasten puuttumisesta. Kaikkeen totta vie tottuu. Nämäkin juuri ja juuri plusasteet ovat riittäneet. Ulkona on ihanan raikasta, mutta sisällä: kamalan kylmä! Nämä meidän nykyaikaan päivitetyt tuplalasitetut ikkunat fuskaavat ihan kiitettävästi, 1800-luvun lopulla rakennetussa talossa yksilasisista ikkunoista kuulemma tuulee niin, että kynttilänliekit lepattavat. Siihenkin kuulemma tottuu. Onneksi on untuvapeitot ja villasukat. Kuopus kävi eräs yö hansikkaat kädessä nukkumaan. Aamulla saa itsensä lisäksi kaivella myös jälkikasvuaan tovin hereille peiton alta.
 







Ja koska peiton alla on ollut viime aikoina niin hyvä olla, päädyin uusien julisteiden* myötä hienosäätämään makuuhuoneen talvista ilmettä vähän muutenkin. Vuorimaiseman vierelle pääsi toinenkin rantahattu - surffilaudan ja palmun rinnalla lämmittämään edes ajatuksen tasolla. Mustan Ikean valaisimen tilalle kokeilin valkoista Jieldeä työpöydältä. Lakanoina puolestaan Oohnoo:n Zigzagit*. Tämä valkoinen ilme on niin mieleeni, että tekisi mieli jättää tuo valaisinkin tuohon paikalleen, saati tilata toinen samanlainen, kun talvialesta lisäalennuksineen sellaisen täällä bongasin. Aika kulunut alkaa kyllä olla tässä huushollissa jo siteeraus aikaa kestävistä hankkinnoista. Täytyisi miehen mielestä keksiä varmaan jo jotain vakuuttavampaa. Tai ihan vain jättää hankkimatta.  
 
Tuolta untuvapeiton alta teille nytkin kirjoittelen. Oli niin jännä Hinterland, että nyt ei meinaa uni tulla. Oletko bongannut Netflixistä vielä tuota "Walesin Wallanderia" - Hinterlandia? Jos et niin suosittelen kyllä, samalla pääset sohvaloikkaamaan näihin meidän maisemiin. Itse olen pohjimmiltani vähän heikkohermoinen, mitä dekkarisarjoihin tulee. Mutta kun mies niitä aina katsoo, niin minäkin aina vahingossa katson. Tosin monestihan siinä käy niin, että hän nukahtaa ja minä tuijotan sormien välistä jaksotolkulla ennen kuin tajuan laittaa telkkarin kiinni :). Nyt tosin meni taas niin jännäksi, että yksi jakso riitti.
 
Mutta nyt unen päästä kiinni. Siispä hyvää yötä ja samalla suloista sunnuntaihuomenta!
 
 
*Tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan




12 kommenttia:

  1. Hyrrrr, voin vaan kuvitella miten kylmä siellä on nyt! Itse nukuin jo lokakuussa Cardiffissa vieraillessani untuvapeiton alla, päällä flanellihousut, kashmirneule ja villasukat! Talokin oli toki hyvin vanha, eikä opiskelijat pidä lämmitystä päällä, mutta silti... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin, etten hätkähtäisi tätä talvea täällä, kun on tottunut Suomessa vähän eri lukemiin. Mutta toisin kävi. Ulkona on kyllä ihan jees ja ihanan raikasta, mutta onhan nämä lämmitykset vähän onnettomia. Ja toisaalta, vaikka meillä illalla/yöllä alkaakin lämmitys toimia, niin aamulla täytyy sitten jo tuulettaa kaikki lämpö, hajut ja kosteus taivaan tuuliin, ettei ala kämppä homehtumaan :). Voin vain aavistaa, mitä kylmyys on vanhemmissa huonommin eristetyissä taloissa.

      Poista
  2. Ihania kuvia! <3 Itse muistelen samaisia viileitä tunnelmia Firenzen vuodelta, kun jopa lemmikkikanimme kasvatti itselleen kunnon talviturkin... :D Leppoisaa sunnuntaita! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni <3! Minä muistan myös vierailleeni kerran ystävieni luona Firenzessä talvella. Olihan se aika kylmää ja kosteaa. Sveitsistä mulla ei ole niin suuria traumoja jäänyt, siellä tosin moni nukkui talvellakin ikkunat auki :).

      Poista
  3. Kaunista siellä on! Kuvista ja tunnelmasta ei kylmyys välity yhtään, raikkaus kyllä! Onneksi on untuvapeitot ja hanskat ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Minttu <3! Tää makkari on nyt itselläkin aika nosteessa ja ihan lempipaikka sohvannurkan lisäksi. Ei sentään pipoa ole vielä tarvinnut päähän vetää :D! Ja hei, viikonlopuksi on luvannut jo +13, tänään bongasin ekat narsissit ja krookukset, joten eihän tää talvi kovin pitkä täällä kyllä ole. Ehkä siis pärjätään :)!

      Poista
  4. Pehmoisen lämmintä sunnuntai-aamua sinne untuvapeiton alle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi, vaikka sunnuntai vaihtuikin jo tiistaiksi! Taljan ja viltin välissä nytkin :)!

      Poista
  5. Sunnuntaita! Kyllä villasukat ja flaneli-pyjamat lämmittää. Pakkanen oli illalla vielä melkein -30, nyt on -20 ja satelee lunta. Terveiset toiselta laidalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä on tosiaan vähän eri lukemat. Onneksi on kaikkea lämpöistä paleleville kintuille :).

      Poista
  6. Voih, muistan miten järkyttävän kylmä sisällä oli kun asuin joskus yhden talven Itävallassa. Kyyhötin patteria vasten paksut peitot ympärillä... huh! On se meillä Suomessa luksusta kun sisälämpötila on tasaisen mukava kunnon pakkasillakin.

    Kauniita kuvia ja ah, miten osuva tuo "aikaa kestävät hankinnat"-perustelu. Taidan itsekin hyödyntää aika usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, täytyis kehittää tosiaan jotain yllätyksellisempää jo perusteluihin, ei mene enää läpi pian tuo kulunut ilmaus.

      Kyllähän niitä Suomen hyvin tiivistettyjä ja ylipäätään hyvin rakennettuja taloja taas arvostaa ihan eri tavalla, kun käy katsomassa muualla, miten taloja tehdään. Monta muutakin ihmetyksen aihetta on kyllä täällä kohdalle sattunut :). Mutta hyvin täällä silti pärjätään.

      Poista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!